Value Based Leadership (VBL) on Suomen Partion johtajakoulutusohjelma. Olin mukana ohjelmassa mentorina 2019-2020. Pidin mentorin puheen kurssin päätösjuhlassa syyskuussa 2020.
Arvoisat kuulijat,
Kiitos, että olen saanut olla mukana mentorina Value Based Leadership ohjelmassa. Mentorointi on ollut antoisaa ja hyvä hetki muistuttaa mieleen omat arvot. Arvot ovat minulle työkaluja, joita käytän päivittäin. VBL ohjelma on mielestäni erittäin tarpeellinen koulutus, vaikka ei johtajaksi tähtäisikään. Oman itsensä tunteminen ja omien arvojen määrittely on yksi polku onnelliseen ja tasapainoiseen elämään.
On helppo julistaa noudattavansa johtajana ja ihmisenä tiettyjä arvoja, mutta arvot ovat totta vasta, kun pystyy toimimaan niiden mukaisesti.
Omat arvoni olen kirkastanut aikuistumisen, vapaaehtoistoiminnan ja työuralla etenemisen aikana. Omien arvojen löytymiseen on vaikuttanut henkilökohtaiset kokemukset, opiskelu, hyvät ja huonot pomot, työelämän muutos sekä yhteiskunnallinen kehitys ja ilmapiiri.
Olen määritellyt mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä. Kun omat arvot ovat selkeät, on helpompi toimia vaikeissa tilanteissa tuntematta syyllisyyttä tai häpeää. Omien arvojen määrittelyssä on oltava itselle rehellinen. Arvoja on muistutettava itselle. Ei riitä, että ne kerran miettii ja väittää toimivansa niiden mukaisesti.
Arvot, joita noudatan johtajana, ovat samat arvot, joita pyrin noudattamaan kaikessa tekemisessäni: ystävänä, perheenjäsenenä, työntekijänä, vapaaehtoistoimijana ja yhteiskunnan jäsenenä.
Haluan olla kiltti ja empaattinen. Se ei tarkoita kynnysmattona olemista ja toisten tahtoon alistumista. Se ei tarkoita epäoikeudenmukaisuuden hyväksymistä. Se on halua ymmärtää toisen näkemystä ja tulokulmaa, vaikka mielipiteet eroaisivatkin. Se on kykyä kuunnella ja tulla kuulluksi. Nähdä ja tulla nähdyksi.
Minua ohjaa vahva halu toimia yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Sitä voi kutsua yhteisöllisyydeksi. Mitä yhteinen hyvä ja yhteisöllisyys on, riippuu tietenkin siitä miltä kantilta asiaa katsoo. Partion tilaisuudessa voinee todeta, että se on halua muuttaa maailmaa, Suomea, kotikuntaa, työpaikkaa, lähiyhteisöä kaikille sen jäsenille paremmaksi. Se on halua puolustaa myös niitä, joiden ääni ei kuulu. Se on halua valjastaa omaa energiaa yhteiseen käyttöön. Halua toimia järjestöissä, järjestää työpaikan pikkujouluja, avata suunsa epäoikeudenmukaisuutta kohdatessa.
Se on halua tehdä asioita yhdessä tiiminä. Ajatus siitä, että yhdessä syntyy parempi lopputulos.
On helppo sanoa, että kannattaa moninaisuutta ja arvostaa erilaista osaamista työelämässä. Mutta miten toimii käytännössä? Miten sietää sitä, että kollegan työskentelytyyli eroaa valtavasti omasta? Näkeekö sen voimavarana vai uhkana? Pystyykö johtamaan erilaisuutta vai tukahduttaako sitä huomaamatta omalla toiminnallaan. Usein kysyn itseltäni: osaanko toimia niin, että erilainen osaaminen ja voimavarat tulevat käyttöön yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi? Kun tuntuu etten pysty ja osaa, kaivan työkalupakista luottamuksen. Haluan luottaa siihen, että kun johtajana kommunikoin sen suunnan, jonne olemme menossa ja yhdessä mietimme jokaiselle roolin tavoitteen saavuttamiseksi, pääsemme perille.
Näen lähtökohtaisesti kaikessa hyvää ja löydän keinot selvitä vaikeista tilanteista. Joskus on vaikeaa taiteilla empaattisuuden ja ratkaisukeskeisyyden välimaastossa. Hankalissa tilanteissa ei välttämättä ensimmäiseksi auta neuvoa ja tuputtaa ratkaisuja. On kuunneltava, ymmärrettävä, odotettava. Toiset löytävät ratkaisun avaimet nopeammin kuin toiset, mutta yhtä oikeaa tapaa ei ole. Sen yritän muistaa. Johtajana on kuitenkin kyettävä ratkaisemaan asioita. Päättämään asioista. Sitä ei voi määräänsä enempää lykätä. Päätöksentekokyky vaatii epävarmuuden ja kritiikin sietämisen taitoa, kun valitsen tämän, en välttämättä tiedä meneekö aina ihan putkeen. Se on ihan ok.
Aina ei ole kivaa. Jokainen päivä ei herätä positiivisina, motivoituneina, empaattisina ja ratkaisukeskeisinä. Sellaista elämä on. Johtaminen ja ihmisenä oleminen on myös sen sietämistä ja sen ymmärtämistä. Olemista ihminen ihmiselle ja ihminen itselle.
Arvojen mukaista elämää ja johtamista ei voi suorittaa. Siksi haluan olla armollinen itseäni ja muita kohtaan. Se ei tarkoita, että en olisi välillä pettynyt itseeni tai toisiin ihmisiin. Se ei tarkoita, että en koskaan menetä malttiani tai toimi omien arvojeni vastaisesti. Se tarkoittaa, että välillä on pyydettävä anteeksi, korjattava omaa tekemistä ja vaihdettava mielipidettä. Armollisuus itseä ja muita kohtaan ei ole sluibailun hyväksymistä.
Se on palautteen antamista ja palautteen vastaanottamista. Armollisuuden edellytys on oman ja muiden erehtyväisyyden myöntäminen, virheiden tunnustaminen, vastuunkanto ja tilanteen korjaaminen.
Kantava ajatukseni johtajana ja ihmisenä on, halu uskoa aina ihmisessä hyvään ja ihmisen kykyyn muuttua, oppia uutta läpi elämän. Kun on vaikeaa, palaan tämän ajatuksen äärelle.
Arvoista on vaikein pitää kiinni tiukassa paikassa, mutta juuri silloin niiden merkitys mitataan. Sen vuoksi on tärkeää, että tietää missä itse seisoo – miltä pohjalta ponnistaa. Te VBL:n käyneet tiedätte sen. Käyttäkää arvojanne ja palauttakaa ne mieleen vaikeissa paikoissa.
Lämpimät onnittelut – teistä tulee hienoja johtajia, jos niin haluatte.
