Maanataina lähti rakentumaan tapahtumasarja, joka on hämmentänyt monia. Stop deportations! -ryhmän kautta levisi tieto, että Suomesta on illalla lähdössä turvapaikanhakijoiden pakkopalautuslento ja, että lennolla on mahdollisesti alaikäisiä ja raskaana oleva nainen. Tapahtumasarjan edetessä kerrottiin, että osalla karkoitettavista olisi päällä keskeneräinen turvapaikanhakuprosessi ja he eivät ole saaneet tavata asianhoitajaansa eikä tulkkeja.
Virallista tietoa ei ollut saatavilla tuolloin. Viranomaiset olivat hiljaa, samoin toimittajat loistivat poissaolollaan. Tiedot perustuivat lentokentällä paikalla olevien kansalaisaktivistien saamiin tietoihin.
Osa aktivisteista esti ilmeisesti poliisia hoitamasta virkatehtäviään. Poliisihan toimeenpanee päätöksiä, ei tee niitä itse. Tiistaina tosin selvisi, että poliisi oli myös tehnyt virheen hakiessaan raskaana olevan naisen ja lapsen kesken koulupäivän karkoitettavaksi. Sitä ennen leimakirveet lentelivät, kuka valehtelee ja uskoo huhuja, kuka puhuu totta. Ikävä tapahtumasarja sekin.
Tosiasia on, että viranomaiset epäonnistuivat katkomaan huhuilta siivet ajoissa, raskaana oleva nainen oli haettu karkoitettavaksi, mutta virhe huomattiin onneksi (järkyttävä virhe), media ei ollut paikalla, eikä kärryillä välittämässä luotettavaa tietoa.
Maanantai-iltana me Helsingin keskustassa ja valtuustoryhmässä päätimme, ettemme voi olla hiljaa. Julkaisimme lyhyen viestin somessa, jossa kerroimme, että vaadimme pakkopalautusten keskeyttämistä ja inhimillistä turvapaikkapolitiikkaa. Mielestämme inhimillisyyttä tarvitaan erityisesti naisten ja lasten kohdalla ja silloin kun ihmiset ovat kotoisin maista, joita ulkoministeriö pitää turvattomina.
Otimme kantaa asiaan, joka puhutti Helsinkiläisiä ja teimme sen sen tiedon valossa mikä saatavilla oli. Kun viestin lukee tarkkaan, huomaa, että oikeastaan kritisoimme yleisesti Suomen linjaa turvapaikkapolitiikassa. Viestin kimmokkeena oli toki maanantaina eskaloitunut tilanne.
Olen saanut viestistämme palautetta. Suurin osa on kiitellyt, että otimme kantaa ja toivonut, että vaikutamme Suomen turvapaikkapoliittiseen linjaan. Osan mielestä asia ei liity kuntavaaleihin. Fakta on, että asia koskettaa helsinkiläisiä, sillä meille tämä on arkipäivää.
Minulle tämä on myös arvokysymys. En voi olla hiljaa, kun koen, että nykyinen linja on epäoikeudenmukainen. Tässä olen ollut johdonmukainen koko poliittisen ”urani”. Nyt aijon toimia puolueen sisällä, jotta keskustelemme Suomen linjasta ja määrittelemme keskustan vaihtoehdon asiaan. Tämä asia tulee olemaan agendallani mm. puoluevaltuustossa.
Olen ollut ihmisoikeusaktivisti aina. En siis keksinyt tätä teemaa nyt.
- Olen marssinut b-lupien poistamisen puolesta aikanaan. Nyt ne on poistettu.
- Olen osallistunut Pride-kulkueeseen aina Helsingissä ja Brysselissä asuessani Brysselissä.
- Olen ollut mukana Tahdon-kampanjassa, pyrkien vaikuttamaan puolueen kansanedustajien näkemyksiin.
- Olen tehnyt aloitteita keskustan puoluekokoukselle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista, turvapaikanhankijoiden ja yleensä maahanmuuttajien oikeuksista, naisten oikeuksista, kehityspolitiikasta ja ihmisoikeuksista kansainvälisesti.
- Olen edistänyt nuorten oikeuksien sopimuksen hyväksymista Euroopan Neuvostossa.
- Olen edistänyt nuoret, rauha ja turvallisuus YK-päätöslauselman toteutumista YK:ssa.
- Olen marssinut rasismia vastaan.
- Pussy Riotin puolesta Venäjän lähetysön edessä Brysselissä.
Ja varmaan olen tehnyt muutakin. Linjani on selvä ollut aina: ihmisoikeuksien puolustaminen, syrjinnän vastaisuus ja aktiivinen toiminta politiikasta näiden teemojen ympärillä.
Siksi en ollut hiljaa maanantaina. Ja olen edelleen ylpeä siitä. Työ jatkuu.
