Kaikki kirjoittajan Anna Ranki artikkelit

Miksi olen ehdolla? Haluan rakentaa Helsingistä yhdenvertaista kaikkien kaupunkia

Olen Anna Ranki, 36-vuotias viestintäkonsultti ja vaikuttaja Helsingistä.

Minulle tärkeitä arvoja ovat yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Kaikessa poliittisessa toiminnassani haluan edistää näiden arvojen toteutumista. Tämä pätee myös kunnallispolitiikkaan.

Siksi puhun Helsingistä kaikkien kaupunkina. Tänne mahtuvat niin paljasjalkaiset, kuin junantuomat, paluumuuttajat, uussuomalaiset, turistit, nuoret, vanhat, lapsiperheet, sinkut ja opiskelijat. Helsinki kuuluu meille kaikille.

Asuin lapsuuteni Tuusulassa. Harrastin taitoluistelua, nykytanssia ja musiikkia. Harrastusten perässä lähdin Helsinkiin lukioon, Sibelius-lukioon, ja muutinkin tänne 18-vuotiaana. Olen pyörähtänyt Lontoossa Aupairina ja Brysselissä lobbarina. Helsinki on kuitenkin oma rakas kotikaupunkini, jota haluan olla kehittämässä entistä kansainvälisemmäksi, ympäristöystävällisemmäksi ja vilkkaaksi kaupungiksi – koko Suomen veturiksi.

Politiikkaa olen harrastanut 15-vuotta. Liityin Keskustanuoriin, koska Keskustan arvot vetosivat minuun. Keskusta on aina ollut edistyspuolue. Juuri suurten muutosten aikana keskustalla on ollut ja on edelleen erityinen rooli Suomen uudistajana ja vakauttajana. Keskusta ei ole luokkapuolue. Se ei erottele ihmisiä tulojen tai ammattien mukaan.

Parikymppisenä olen työskennellyt ravintoloissa, puhelinvaihteenhoitajana, tanssinopettajana ja kenkämyyjänä. Opiskellessani Helsingin Yliopistossa valtiotieteitä työskentelin Suomen Keskustanuorissa järjestö- ja kansainväisten asioiden sihteerinä. Olen työskennellyt niin eduskunnassa kuin ministeriössäkin, järjestöissä ja yrityksissä – mutta lähes koko työurani olen työskennellyt yhteiskunnallisen vaikuttamisen parissa.

Politiikassa olen ollut mukana pitkään. Ensin nuorisopolitiikassa ja nyt toimin Keskustan Helsingin piirin varapuheenjohtajana.  Olen edustanut suomalaisia nuoria YK:n yleiskokouksessa, reissaillut ympäri Eurooppaa vaikuttaessani eurooppalaisten nuorten elinolojen parantamiseen, olen ollut ehdolla Eurovaaleissa 2009. Tällä hetkellä olen Keskustan puoluevaltuuston jäsen ja puoluehallituksen varajäsen. Siltikin koen, että energiaa riittäisi kotikaupungin kehittämiseen valtuustossa.

Tälläinen minä olen. Iloinen, ystävällinen, ahkera. Ystävät ja perhe ovat minulle tärkeitä. Vapaa-ajallani kuntoilen personal trainerin kanssa tai käy uimassa, luen kirjoja ja käyn taidenäyttelyissä, teatterissa ja leffassa. Haaveenani on hankkia koira.

Kokemusta, osaamista ja intoa riittää, mutta tarvitsen tukeanne.
Kuntavaalien varsinainen äänestyspäivähän on 9.4. toivottavasti tavataan ennen sitä!

 

Naisten päivä – Helsinkikään ei ole valmis

Tänään vietetään kansanvälistä naisten päivää. Sen kunniaksi jaamme aamulla kakkua ja pullaa Narinkkatorilla. Pulla ei ehkä pelasta maailmaa, mutta se voi antaa iloa ja energiaa maailmanparannukseen.

Kansainväliset järjestöt kapanjoivat tänään teemalla ”Day Without a Woman”. Tarkoitus on nostaa esiin huolta, siitä mitä tapahtuu, jos emme edistä määrätietoisesti sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Naisten päivä on ajankohtainen edelleen. Tasa-arvo ei ole saavutettu. Ei Helsingissä, ei Suomessa eikä globaalisti. Niin kauan, kun syrjintä sukupuolen perusteella on totta ja naisen euro on 80 senttiä, tarvitaan teemapäiviä muistuttamaan meitä siitä, että maailma ei ole valmis.

Tasa-arvon eteen pitää toki tehdä töitä joka päivä. Asiat eivät tapahdu itsestään. Joskus otetaan jopa takapakkia, kuten esimerkiksi USA:ssa on tapahtunut tai siinä kuinka paljon vaaleissa on ehdolla naisia tai kuinka paljon heitä tulee valituksi. Olen kiintiöiden kannattaja työkaluna kohti tasa-arvoisempaa maailmaa. Sillä on väliä, että kaikki sukupuolet ovat edustettuina politiikassa. Sillä on väliä, että nainenkin voi olla presidentti. Sillä on väliä.

Tasa-arvoteema on kulkenut poliittisella matkallani aina. Olen puhunut ja pyrkinyt sitä edistämään YK:ssa, EU:ssa, Keskustan puoluekokouksessa ja eurovaalikampanjassani. En pelkää sanoa olevani feministi. Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä.

Kuntapolitiikassa tehdään arjen tasa-arvotekoja.

Kaupungin vastuulla oleva elinympäristö luo arjen tasa-arvoa ja edistää ihmisten yhdenvertaisuutta. Esimerkiksi kunnassa voidaan helpottaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista joustavuudella päivähoidossa.  Tuntiperusteinen laskutus päivähoidossa pitää olla mahdollista.

Jokaisella pitäisi olla turvallinen olo liikkuessaan Helsingissä. Fakta on, että edelleen naisten joutuvat kuuntelemaan epäasiallista huutelua ja ahdistelua kaupungilla. Se ei ole ok.

Arjen turvallisuus on yhteinen asia. Siihen kuuluu olennaisesti huolenpito muista ja vastuunotto omasta itsestä. Tästä hyvä esimerkki on HSL:n kampanja, jossa kehotetaan puuttumaan rasismiin julkisissa liikennevälineissä (päätepysäkki syrjinnälle). Sama pätee naisten ja tyttöjen ahdisteluun ja epäasialliseen kohteluun. Ketään ei pidä kohdella huonosti. Siihen pitää puuttua, sitä ei pidä hyväksyä.

Turvallisuus koostuu monista erilaisista asioista. Esimerkiksi valaistut ja hiekoitetut tiet sekä kevyen liikenteen väylät luovat turvaa siinä missä läheinen turvaverkosto. Myös palveluiden saatavuus ja helppokäyttöisyys lisäävät arjen turvaa. Turvallisen elinympäristön rakentamisessa myös järjestöillä on tärkeä rooli Helsingin kumppaneina.

Minä olen ehdokas, jolle tasa-arvon ja yhdevertaisuuden edistäminen on koko poliittisen toiminnan  ydin – oikeastaan se on elämänarvo minulle. Se on aina ollut. Se on ollut sitä koulussa, yliopistossa, järjestöissä ja työelämässä. Se tulee olemaan sitä myös kuntapäättäjänä. Kun ja jos olet sitä mieltä, että minunlaistani kuntapäättäjää tarvitaan tekemään Helsingistäkin tasa-arvoisempi kaupunki – niin…

You know what to do. Vote.

Eriarvoistumiskehitystä vastaan!

Eriarvoistumiskehitys Helsingissä on hälyttävää.

Olen pohtinut mitä minä voisin kuntapäättäjänä tehdä ja olen tullut siihen tulokseen, että meidän on erityisesti panostettava varhaiskasvatukseen, peruskouluun ja nuorisotyöhön. Asuntopolitiikalla voimme toki pyrkiä vaikuttamaan siihen, ettei väestöryhmien välillä ole liiallista segregaatiota. Varhaiskasvatuseen, kouluun ja nuorisotyöhön laajasti panostamalla voidaan ehkäistä syrjäytymistä ja  antaa elämän eväitä heille, jotka eivät niitä kotoa saa. Kaikkien koulujen pitäisi olla Helsingissä hyviä.

Oman Linjan infopaketissa 1: ERIARVOISTUVA PERUSKOULU pureudutaan siihen, mikä MIKÄ MÄTTÄÄ PERUSKOULUSSA? Infopaketti kertaa ongelmat jotka ovat hyvin totta Helsingissä. Paketissa todetaan lakonisesti, että Suomalainen koulu ei enää ole oppilaille tasa-arvoinen.

Vanhempien koulutustausta vaikuttaa selvästi lasten oppimistuloksiin kaikissa oppiaineissa. Karkeasti jaoteltuna korkeakoulutettujen vanhempien lapset pärjäävät paremmin kuin heikommin koulutettujen vanhempien lapset. Peruskoulu ei pysty kuromaan kotitaustan aiheuttamia eroja kiinni, vaikka se on aina ollut suomalaisen koulutuspolitiikan ydintavoitteita. Pääkaupunkiseudun heikoiten menestyvistä kouluista valmistuvista nuorista vain 58 prosenttia on valmistunut lukiosta tai ammattikoulusta 20-vuotiaaksi mennessä (Oman linjan infopaketti 1)

Tällehän on tehtävä oikeasti jotain ja onneksi jotain onkin tehtävissä. Infopaketissa on monta  toteuttamiskelpoista ideaa ja niiden toteuttaminen tietenkin tarvitsee rahaa. Tiedän sen. Mutta tämä onkin asia, johon rahaa pitää laittaa.

Infopaketissa ehdotetaan mm.  a) Siirretään kokonaisvastuu lapsen ja nuoren hyvinvoinnista kunnalle niin, että koulu on yksi osa hyvinvointia. Vastuu sisältää velvoitteen nuoren saattamisesta toisen asteen tutkintoon. b) Toteutetaan vastuun siirtäminen tiiviissä yhteistyössä oppilaitosten kanssa. c) Rakennetaan nuorten koulutusurien seurantaan valtakunnallinen järjestelmä.

Kuulostaa hyvältä eikö?

Lopuksi siteeraan vielä Helsingin nuorisotoimenjohtajan Tommi Laition tekstiä, koska tämä ajatus pitää muistaa joka päivä ja joka hetki:

Huono-osaisuus ei ole ihmisen ominaisuus.

Vastuuta päjäämisestä ei tietenkään voi täysin sysätä muiden vastuulle, mutta tuo ajatus on tärkeä muistaa. Yhteiskunta voi auttaa pärjäämään varsinkin elämän alussa.

Myös kepulainen voi ajatella Helsingin parasta

Usein minulta kysytään, miten voin kaupunkilaisena olla kepulainen. Ymmärrän hyvin kysymyksen. Keskusta on näyttänyt, ja näyttää osin edelleen, olevan maakuntien puolue. Vastakkainasettelu kaupugin ja maaseudun välillä sopii ehkä telkkariohjelman formaatiksi, mutta muuten se on aikansa elänyt.

Kaupungistuminen on globaali megatrendi, jota vastaan on turha taistella.

Se ei tarkoita, ettei voisi silti kannattaa ajatusta siitä, että hyvä elämä voi olla myös muualla kuin kehä kolmosen sisäpuolella. Tai sitä, että yhteiskunnan kannattaa panostaa hyvän elämän edellytyksiin koko maassa. Että on ihan fiksua, että Suomessa on muitakin elinvoimaisia keskuksia kuin Helsinki. (Välihuomautuksena: Helsinki ei edes kilpaile vetovoimasta Suomen muiden kaupunkien kanssa, vaan se kilpailee isommassa liigassa Itämeren isojen kaupunkien kanssa.) Että, maaseudulta tulee juttuja, joita me kaupunkilaisetkin arvostetaan: ruokaa, energiaa, järvimaisemia ja mökkitunnelmia. Kaupunkilaiset ja maalaiset mahtuvat hyvin samaan maahan ja samaan puolueeseen.

Minulle keskustalaisuus ei kuitenkaan ole tätä perinteistä aluepolitiikkaa. Se on paljon muuta. Keskusta on edistyspuolue. Juuri suurten muutosten aikana keskustalla on ollut ja on edelleen erityinen rooli Suomen uudistajana ja vakauttajana. Keskusta ei ole luokkapuolue. Se ei erottele ihmisiä tulojen tai ammattien mukaan. Keskustan arvot vastuullisuus ja vapaus, yhteisöllisyys ja välittäminen, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, sivistys, ylisukupolvisuus ja kohtuullisuus, kestävä luontosuhde ja paikallisuus vetoavat edelleen minuun.

Vaikka me olemme täällä pieni puolue, on Keskustan painoarvo Helsingissä on suurempi kuin vain kolme valtuustopaikkaa. Usein ei arvovalinnoissa ole kyse puoluepoliittisista periaatteista. Suuri osa kaupungin asioista päätetään neuvotellen ja sopimalla. Silloin on äänivaltaa tärkeämpää osaaminen ja ymmärtäminen. Määrä ei korvaa laatua. Monissa asioissa Helsinki on päättänyt Keskustan linjausten mukaisesti. Kun Keskusta on valtakunnallisesti merkittävä puolue ja nyt pääministeripuolue, Helsingin Keskustalla on ollut ja on mahdollisuus ajaa Helsingin etua valtiovallan tasolla. Merkittävä tämän ”edunvalvonnan” tulos viime vuonna oli ministeri Tiilikaisen esittämä valtion rahoitus Raidejokerille. 26 vuotta suunniteltu pikaraitiotie saatiin vihdoin liikkeelle.

Me emme Helsingin keskustassa ole pysäyttämässä ja estämässä urbanisoitumista. Me olemme täällä rakentamassa kestävää Helsinkiä. Me olemme täällä tarjoamassa ratkaisuja tuon tavoitteen saavuttamiseksi.

Kuten piirimme puheenjohtaja Ville-Veikko totesi Helsingin Sanomissa 15.2.2017:”Emme me voi alkaa kaupungin kasvua estämään ja pakottaa ihmisiä puutarhakaupunginosiin. Kyllä tänne asukkaita mahtuu. Väyrysen linja on vastoin Helsingin keskustan pitkäaikaista linjaa.”

Lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulu

Olen tehnyt pitkän uran nuorisojärjestöissä ja nuorisopolitiikassa. Siksi on itsestäänkin selvää, että allekirjoitin nämä lapsi- ja nuorisojärjestöjen vaalitavoitteet. Olen aina toiminut nuorten elinolojen ja osallisuuden puolesta ja niin tulisin toimimaan myös kaupunginvaltuutettuna.

Olen luvannut edistää seruaavien tavoitteiden toteutumista Helsingissä:

  1. Kuntani toteuttaa harrastustakuun
    Tämä teema nousee hyvin esiin myös omisas tavoitteessani iloa ja eloa vapaa-aikaan. Kulttuuri- ja liikuntaharrastukset kuuluvat kaikille. Harrastustoiminta on myös syrjäytymisen ja eriarvoistumisen ehkäisyä.
  2. Lapsilla ja nuorilla on oikeus osallistua
    Tämän teeman parissa olen toiminut yli 15-vuotta. Itse olen saanut nuorena osallistua mm. YK:n yleiskokoukseen ja EU:n päätöksentekoon suomalaisten nuorten edustajana. Nuorten osallisuus ja osallistumisoikeus lisää hyvinvointia.
  3. Päiväkodissa ja koulussa voidaan hyvin
    Tämä on aivan äärimmäis tärkeä tavoite. Näihin tulee Helsingissäkin panostaa ja jokaisella pitää olla mahdollisuus käydä hyvää koulua lähellä omaa kotia. 
  4. Ehkäisevään työhön panostetaan päätöksenteossa ja budjetoinnissa
    Tämäkin sopii hyvin yksi yhteen vaaliteemojeni kanssa. Vahvistetaan ennaltaehkäiseviä palveluita, kuten nuorisotyötä ja lasten, nuorten ja perheiden oikea-aikaista tukea. Turvataan etsivä nuorisotyö.
  5. Kunnassa edistetään lasten ja nuorten oikeuksia
    Olen työskennellyt pitkään lasten oikeuksien sopimuksen ja nuorten oikeuksien edistämisen puolesta. Lapset ja nuoret ovat maailmassa todella haavoittuvassa asemassa. 
  6. Lapsille ja nuorille rakennetaan hyvä elinympäristö
    Joukkoliikenne ja kevyenliikenteen väylät ovat erityisen tärkeitä lapsille ja nuorille. Kaupunkia ei tule rakentaa vain autoilijoiden ehdoilla. Kohtuuhintainen asunto kuuluu meille kaikille.

Lasten ja nuorten valtuutetun huoneentalulu löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Laura Kolbe pormestariksi

Eilen valitsimme piirin kokouksessa professori Laura Kolben ehdokkaaksemme Helsingin pormestariksi. Tunnen Lauran älykkäänä, visionäärisenä, empaattisena, hauskana ja hyvänä johtajana. Olen todella ylpeä ja iloinen ehdokkaastamme.

Lauran vaaliteemoja pormestarikampanjassa ovat asukasdemokratia ja oikeudenmukaisuus.

”Kunnallispolitiikka ei ole sooloilijoiden laji, vaan päätösten tekemiseen tarvitaan neuvottelukykyä, yhteistyön tahtoa ja sovittelijan ominaisuuksia. Sivistynyt ja välittävä Helsinkiä pitää huolta jokaisesta. On yhteinen vastuumme, että jokainen helsinkiläinen kokee itsensä osaksi yhteisöä. Pormestari kantaa vastuun koko Helsingistä. Kaupunginosia ja lähiöitä on kehitettävä yhdenvertaisesti,” Kolbe toteaa.

Hyväksyimme myös kuntavaaliohjelmamme, jota olemme tehneet yhdessä yli vuoden päivät.  Haluamme Helsingistä monikulttuurisen, hiilivapaan ja koko ihmisen elinkaaresta huolehtivan kaupungin.

Omat vaaliteemani kumpuavat vahvasti tästä yhteisestä ohjelmastamme, joka tulee verkkosivuillemme kokonaisuudessaankin.

Huumorilla, sydämellä ja intohimolla kohti vaaleja!

#kivalla ei vihalla

#ei vihalle, kyllä kivalle oli eilen ajatukseni, kun katsoin Ylen A2-teemailtaa, jonka aiheena oli vihapuhe.
Twiittasin aiheesta mm. seuraavasti:
@AnnaRanki Vihapuheessa ei kyse todellakaan ole ”turhasta loukkaantumisesta” tai siitä, että missin pitäisi sietää epäasiallista arviointia.
@AnnaRanki No pitäisi sitten opetella käyttäytymään. Ei tarvitse purskahdella kaikkea ulos mitä sylki suuhun tuo. Ollaan sentään aikuisia.
@AnnaRanki ”Herkkä hipiä ja paksu nahka”. Ei. Ei meidän tarvitse todellakaan käyttäytyä huonosti toisiamme suoraan.
Tärkein kysymys kuuluu kuitenkin: Mitä minä voin tehdä, miten minä voin vastustaa vihapuhetta?
@AnnaRanki Lisää kohtaamisia. Lisää asiallista keskustelua ja kunnioitusta. Sitä kaipaan ja sen eteen haluan toimia.
Lisäksi allekirjoitin eilen myös ihmisoikeusliiton rasismista vapaat -kuntavaalit vetoomuksen.
Ei vihapuhetta, rasismia ja naisvihaa. Niitä me emme tarvitse. Tarvitsemme arvostusta, yhtenvertaisuutta ja hyväntahtoisuutta.
Puhun kampanjassani Helsingistä kaikkien kaupunkina. Helsinki kuuluu meille. Kaikenlaisille, erilaisille ihmisille.
#kivalla vaan ei vihalla
-Anna 

Making of…. vaalikampanja Töölönlahdella

Kampanjan suunnittelu ja rakentaminen on hauskaa puuhaa. Tänään otimme ulkona vähän kuvia kampanjaa varten. Hyppelehdin keltaisessa sadetakissa ja saappaissa lumisessa Töölönlahden puistossa. Töölönlahti on oiva ulkoilumaasto aivan Helsingin ytimessä.

Keskuspuisto taas on monille Helsinkiläisille rakas ulkoilualue. Valitettavasti nykyinen valtuusto päätti yleiskaavassa jatkaa sen pilkkomista.Meidän mielestä kaupungissa tarvitaan kohtuuhintaista asumista ja lisää koteja Helsinkiin. Kaikki maa ei kuitenkaan ole rakennusmaata. Elävä kaupunki ja sen ihmiset tarvitsevat viher- ja harrastusalueita. Helsingin menestys ja asukkaiden hyvinvointi kaupungissaan on nyt alistettu määrälliselle kasvulle viihtyisyyden ja paremman laadun kustannuksella.  Meidän mielestä lisää, korkeitakin asuin- ja toimitilataloja, voidaan rakentaa mm. Keski-Pasilasta vapautuvalle ratapiha-alueelle tai Itä-Helsingin keskuksiin ja kehittämällä edelleen joukkoliikennettä sekä älykkäitä liikenneratkaisuja.

-Anna
ps. kuvat löytyvät täältä nettisivuilta. Tuliko hyvät?