- Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointi
- Kestävä ja elinvoimainen kaupunki
- Kansanvälinen, kasvava Helsinki koko Suomen veturina
Meidän Helsingin Keskustalaisten tavoitteena on eloisa ja luonnonläheinen kaupunki, jossa yhdistyvät moderni suomalaisuus ja eurooppalaisuus. Helsinki on sosiaalisesti ja alueellisesti tasa-arvoisena kehittyvä yhteisvastuullinen yhteisö, joka tarjoaa hyvät lähipalvelut asukkailleen asuinpaikasta ja taustasta riippumatta. Arvostamme ihmisten valinnanvapautta julkisissa ja kaupallisissa palveluissa. Tärkeintä on palveluiden saatavuus ja laatu. Yrittäjyyden edellytyksiä on parannettava kaikissa kaupunginosissa jo kaupunkisuunnittelussa.
Meille Helsingin keskustalaisille tärkeitä arvoja ovat vastuullisuus ja vapaus, kestävä luontosuhde, ylisukupolvisuus ja kohtuullisuus sekä rehellisyys, välittäminen, suvaitsevaisuus ja oikeudenmukaisuus. Näiden arvojen pohjalta toimimme kaupunginvaltuustossa.
Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointi
Kun perheet voivat hyvin, yhteiskuntakin voi hyvin. Haluan rakentaa Helsingistä kaupunkia, jotka ottaa entistä paremmin huomioon erilaisten perheiden tarpeet, myös yksinasuvien. Tämä tarkoittaa mm. lähipalveluita ja kohtuuhintaista asumista erilaisiin elämäntilanteisiin, matalan kynnyksen kotiapua, lapsiperheiden palveluihin panostamista sekä lähikouluja ja -päiväkoteja.
Asuinalueiden väliset erot vahvistuvat yhä Helsingissä. Helsinki voi kuitenkin tarjota hyvän elämän edellytykset koko elinkaarelle. Helsingissä apu voi olla lähellä, eikä kenenkään tarvitse jäädä yksin siksi, että naapuri on kaukana. Arjen tasa-arvo ja ihmisten yhdenvertaisuus toteutuvat ensisijassa kaupungin vastuulla olevassa elinympäristössä.
Helsinki pystyy tarjoamaan monipuolisen päivähoidon ja varhaiskasvatuksen. Ne takaavat yhdenvertaisen ja syrjimättömän kohtelun ja mahdollisuudet kaikille kaupunkilaisille. Varhaiskasvatus ja koulut voivat tarjota yhteisöllisyyttä ja vastuuta yli kulttuuri- ja ikärajojen. Koulujen väliset erot ovat repeämässä myös Helsingissä. Kasvaviin eroihin on puututtava valtakunnallisesti ja Helsingin sisällä. Erityisesti heikoimmassa asemassa olevista on pidettävä huolta. Kukaan nuori ei saisi kokea näköalattomuutta ja osattomuutta.
Erilaisten matalan kynnyksen palvelujen, kuten arjen kotiavun tarjoaminen on kestävä ratkaisu tukea kotien hyvinvointia, auttaa lapsia, nuoria ja perheitä ajoissa sekä torjua syrjäytymistä. Ennaltaehkäisevää perhetyötä pitää edelleen vahvistaa.
Lapsiperheiden tarpeet ovat hyvin erilaiset kuin aikuistalouksien, yksinelävien tai ikäihmisten. Jo suunnitteluvaiheessa on pyrittävä rakennusten ja tilojen monimuotoisuuteen ja muunneltavuuteen. Muunneltavuudella vältetään turhia investointeja ja säästetään kustannuksia.
Nuorten työttömyyteen ja syrjäytymiseen on puututtava määrätietoisella otteella. Toimimattoman nuorisotakuun uudistaminen nuorten omat tarpeet huomioivaksi yhteisötakuuksi mahdollistaa tämän. Yhteisötakuussa on kyse nimenomaan huolenpidosta.
Kaikille lapsille ja nuorille on oltava mahdollisuus ainakin yhteen harrastukseen perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Harrastukset ehkäisevät syrjäytymistä ja eriarvoistumista. Jokaisella lapsella ja nuorella pitää olla mahdollisuudet kokeilla eri lajeja. Yksi ratkaisu voisi olla, että urheiluseurat järjestäisivät vuorottelevia iltapäiväkerhoja sekä tekisivät yhteistyötä koulujen kanssa.
Kaupungin ja lähiyhteisön yhteistyöllä voidaan estää nuoria syrjäytymästä. Yhteisöllisessä Helsingissä niin perheet, vanhemmat kuin nuoret saavat tarvitsemansa avun ja tuen oikea-aikaisesti. Jokainen apua tarvitseva nuori on löydettävä. Viranomaisten välinen tiedonkulku ei saa olla esteenä. Nuorelle on räätälöitävä henkilökohtainen opinto-, työ- tai harjoittelupolku. Nuorten palvelut tulee rakentaa paikallisesti nuorten tarpeista lähtien ja pitäen kynnys mahdollisimman matalana. Etsivään nuorisotyöhön on osoitettava lisää voimavaroja.
Nuorten ja ikäihmisten rinnakkain asumisesta on saatu hyviä kokemuksia. Vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden lisäämiseksi olisi hyvä löytää luovia ratkaisuja myös muiden ryhmien ja muiden kuin asuintilojen kohdalla. Näin avarretaan ihmisten elämänpiiriä myös sukupolvien välillä.
Elämän perusta on oma koti. Helsingissä koti on monelle tällä hetkellä liian kallis. Helsingissä on kova kysyntä pienistä asunnoista. Sopivan kokoisiin asuntoihin ei monella rahat riitä. Asumisen hinta määräytyy markkinoilla. Myyntihinta tai vuokra asettuvat kysynnän ja saavutettavuuden perusteella. Kaupungilla on kaavoitusmonopoli, eli oikeus määrätä, paljonko asuntoja Helsingissä on ja missä ne ovat. Kaupunki päättää myös siitä, miten nopeasti asunnosta pääsee Helsingin keskustaan sekä jokaisen tarvitsemiin palveluihin, kuten kauppoihin, työpaikoille, vapaa-ajan viettoon ja virkistykseen. Tilannetta voidaan helpottaa esimerkiksi niin, että tonttitarjonta ja rakennusoikeus kaavoituksessa tehdään kysyntää suuremmaksi ja rakennetaan korkeampaa ja lyhennetään siten etäisyyksiä.
Kestävä ja elinvoimainen kaupunki
Minulle on tärkeää, että huolehdimme siitä, että Helsingin asiat jäävät tuleville sukupolville paremmassa kunnossa kuin ne nyt ovat. Tämä pätee kaikkeen – niin talouteen, ympäristöön, kaupungin kiinteistöihin kuin palveluihinkin. Järkivihreys on käytännön tekoja. Kannatan luonnon kaavoituksessa vapaaehtoisia ja kannustavia keinoja. Suositaan vastuullisesti tuotettua lähiruokaa ja uusiutuvia kotimaisia energianlähteitä. Ilmastotyö on sekä pieniä tekoja että suuria innovaatioita. Helsingissäkin voidaan arjen teoilla ehkäistä ilmastonmuutosta.
Helsinki voi kaavoituksella ohjata rakentamisen materiaali-, rakenne- ja energiaratkaisuja sekä ihmisten liikkumistarvetta. Lämmöntuotannon energiaratkaisut ovat suoraan kaupungin omassa päätäntävallassa. Vihdoinkin Helsinki tulee lopettamaan kivihiilen käytön.
Kaupunki luo puitteet ja toimii elinvoiman moottorina edistämällä yrittäjyyttä ja työllistymistä. Helsingin pitää kannustaa olemassa olevia yrityksiä kasvuun ja menestykseen sekä luo kannustavia puitteita uusien yritysten perustamiselle. Turhan byrokratian purkaminen on tärkeää Suomen kuntoon laittamisessa. Myös Helsingissä on karsittava tarpeetonta sääntelyä, joka pahimmillaan sammuttaa yritteliäisyyden ja luovuuden.
Helsinki vaikuttaa omilla päätöksillään alueensa elinvoimaan. Helsingin hankintaosaamiseen tulee panostaa. Kriteerejä määriteltäessä on tärkeää ottaa huomioon kokonaistaloudellinen edullisuus pelkän hinnan sijaan. Helsingin tulee hankkia innovatiivisia ratkaisuja ongelmiin. Kokonaisarvioinnissa tulee huomioida innovatiivisuus- ja elinkaarikustannukset. Näin saadaan parasta vastinetta verorahoille ja tuetaan uusien innovaatioiden syntyä.
Kansanvälinen, kasvava Helsinki koko Suomen veturina
Helsinki on pääkaupunkina erityinen kunta Suomessa. Helsinki elää sivistyksestä, hallinnosta ja liiketoiminnasta. Helsingin luonnonvara ovat kaupungin asukkaat. Merkittävä osa suomalaisista asuu Helsingissä ja Helsingissä tuotetaan merkittävä osa suomalaisesta kansantuotteesta ja hyvinvoinnista. Me helsinkiläiset voimme ylpeinä todeta tuottavamme ja jakavamme hyvää koko Suomelle. Mutta me helsinkiläiset myös myönnämme tarvitsevamme energiaa, elintarvikkeita ja luonnonvaroja, joita ei voida tuottaa kuin Helsingin ulkopuolella. Ja se on ihan okei.
Helsingillä on positiivinen työpaikkaomavaraisuus, eli joka päivä tullaan lähikunnista Helsinkiin töihin. Helsinki on jo vuosia järjestänyt koulutusta, terveydenhuoltoa ja liikennettä yhdessä lähikuntien kanssa. Helsingillä on kokemusta rajat ylittävästä yhteistyöstä ja kehityksestä sekä muiden kuntien että valtion kanssa.
Helsingillä on keskeinen rooli tasapainoisesti kehittyvän, elinvoimaisen Suomen rakentamisessa. Helsingillä on vahvuuksia ja osaamista, jonka pohjalle voidaan rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Mahdollisuudet on uskallettava hyödyntää ennakkoluulottomasti.
Väestötilastot osoittavat, että Helsingin väestön kasvusta merkittävä osa on maahanmuuttoa. Tämä on mitä suurimmassa määrin rikkaus. Me ja lapsemme totumme kansainvälisyyteen ja erilaisuuteen luonnollisena asiana jo varhaiskasvatuksesta lähtien.
Kotoutuminen ei tapahdu kaikkien tulijoiden kohdalla itsestään. Uusi helsinkiläinen kaipaa apua ja opastusta sekä kulttuurista että käytännön olosuhteista. Sopeutuminen uuteen elinympäristöön on maahanmuuttajan hyvinvoinnin edellytys. Samalla on kuitenkin oltava mahdollisuus säilyttää se osa omasta kulttuurista, mikä uudessa kotimaassa ja kotikaupungissa on mahdollista. Maahanmuuttajan hyvinvointi alkaa kodista ja toimeentulon tarjoavasta työstä. Helsinki ei säädä lakeja, mutta voi osoittaa asunnon ja tarjoaa kaikki asukkaille tarkoitetut palvelut. Käytännössä kotouttaminen ja yhteiskuntaan integrointi on Helsingin vastuulla. Ja meidän helsinkiläisten tehtävänä on huolehtia siitä, että kaikki kokevat itsensä arvokkaiksi ja tervetulleiksi.