Usein minulta kysytään, miten voin kaupunkilaisena olla kepulainen. Ymmärrän hyvin kysymyksen. Keskusta on näyttänyt, ja näyttää osin edelleen, olevan maakuntien puolue. Vastakkainasettelu kaupugin ja maaseudun välillä sopii ehkä telkkariohjelman formaatiksi, mutta muuten se on aikansa elänyt.

Kaupungistuminen on globaali megatrendi, jota vastaan on turha taistella.

Se ei tarkoita, ettei voisi silti kannattaa ajatusta siitä, että hyvä elämä voi olla myös muualla kuin kehä kolmosen sisäpuolella. Tai sitä, että yhteiskunnan kannattaa panostaa hyvän elämän edellytyksiin koko maassa. Että on ihan fiksua, että Suomessa on muitakin elinvoimaisia keskuksia kuin Helsinki. (Välihuomautuksena: Helsinki ei edes kilpaile vetovoimasta Suomen muiden kaupunkien kanssa, vaan se kilpailee isommassa liigassa Itämeren isojen kaupunkien kanssa.) Että, maaseudulta tulee juttuja, joita me kaupunkilaisetkin arvostetaan: ruokaa, energiaa, järvimaisemia ja mökkitunnelmia. Kaupunkilaiset ja maalaiset mahtuvat hyvin samaan maahan ja samaan puolueeseen.

Minulle keskustalaisuus ei kuitenkaan ole tätä perinteistä aluepolitiikkaa. Se on paljon muuta. Keskusta on edistyspuolue. Juuri suurten muutosten aikana keskustalla on ollut ja on edelleen erityinen rooli Suomen uudistajana ja vakauttajana. Keskusta ei ole luokkapuolue. Se ei erottele ihmisiä tulojen tai ammattien mukaan. Keskustan arvot vastuullisuus ja vapaus, yhteisöllisyys ja välittäminen, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, sivistys, ylisukupolvisuus ja kohtuullisuus, kestävä luontosuhde ja paikallisuus vetoavat edelleen minuun.

Vaikka me olemme täällä pieni puolue, on Keskustan painoarvo Helsingissä on suurempi kuin vain kolme valtuustopaikkaa. Usein ei arvovalinnoissa ole kyse puoluepoliittisista periaatteista. Suuri osa kaupungin asioista päätetään neuvotellen ja sopimalla. Silloin on äänivaltaa tärkeämpää osaaminen ja ymmärtäminen. Määrä ei korvaa laatua. Monissa asioissa Helsinki on päättänyt Keskustan linjausten mukaisesti. Kun Keskusta on valtakunnallisesti merkittävä puolue ja nyt pääministeripuolue, Helsingin Keskustalla on ollut ja on mahdollisuus ajaa Helsingin etua valtiovallan tasolla. Merkittävä tämän ”edunvalvonnan” tulos viime vuonna oli ministeri Tiilikaisen esittämä valtion rahoitus Raidejokerille. 26 vuotta suunniteltu pikaraitiotie saatiin vihdoin liikkeelle.

Me emme Helsingin keskustassa ole pysäyttämässä ja estämässä urbanisoitumista. Me olemme täällä rakentamassa kestävää Helsinkiä. Me olemme täällä tarjoamassa ratkaisuja tuon tavoitteen saavuttamiseksi.

Kuten piirimme puheenjohtaja Ville-Veikko totesi Helsingin Sanomissa 15.2.2017:”Emme me voi alkaa kaupungin kasvua estämään ja pakottaa ihmisiä puutarhakaupunginosiin. Kyllä tänne asukkaita mahtuu. Väyrysen linja on vastoin Helsingin keskustan pitkäaikaista linjaa.”