Avainsana-arkisto: keskusta

Naisten päivä – Helsinkikään ei ole valmis

Tänään vietetään kansanvälistä naisten päivää. Sen kunniaksi jaamme aamulla kakkua ja pullaa Narinkkatorilla. Pulla ei ehkä pelasta maailmaa, mutta se voi antaa iloa ja energiaa maailmanparannukseen.

Kansainväliset järjestöt kapanjoivat tänään teemalla ”Day Without a Woman”. Tarkoitus on nostaa esiin huolta, siitä mitä tapahtuu, jos emme edistä määrätietoisesti sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Naisten päivä on ajankohtainen edelleen. Tasa-arvo ei ole saavutettu. Ei Helsingissä, ei Suomessa eikä globaalisti. Niin kauan, kun syrjintä sukupuolen perusteella on totta ja naisen euro on 80 senttiä, tarvitaan teemapäiviä muistuttamaan meitä siitä, että maailma ei ole valmis.

Tasa-arvon eteen pitää toki tehdä töitä joka päivä. Asiat eivät tapahdu itsestään. Joskus otetaan jopa takapakkia, kuten esimerkiksi USA:ssa on tapahtunut tai siinä kuinka paljon vaaleissa on ehdolla naisia tai kuinka paljon heitä tulee valituksi. Olen kiintiöiden kannattaja työkaluna kohti tasa-arvoisempaa maailmaa. Sillä on väliä, että kaikki sukupuolet ovat edustettuina politiikassa. Sillä on väliä, että nainenkin voi olla presidentti. Sillä on väliä.

Tasa-arvoteema on kulkenut poliittisella matkallani aina. Olen puhunut ja pyrkinyt sitä edistämään YK:ssa, EU:ssa, Keskustan puoluekokouksessa ja eurovaalikampanjassani. En pelkää sanoa olevani feministi. Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä.

Kuntapolitiikassa tehdään arjen tasa-arvotekoja.

Kaupungin vastuulla oleva elinympäristö luo arjen tasa-arvoa ja edistää ihmisten yhdenvertaisuutta. Esimerkiksi kunnassa voidaan helpottaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista joustavuudella päivähoidossa.  Tuntiperusteinen laskutus päivähoidossa pitää olla mahdollista.

Jokaisella pitäisi olla turvallinen olo liikkuessaan Helsingissä. Fakta on, että edelleen naisten joutuvat kuuntelemaan epäasiallista huutelua ja ahdistelua kaupungilla. Se ei ole ok.

Arjen turvallisuus on yhteinen asia. Siihen kuuluu olennaisesti huolenpito muista ja vastuunotto omasta itsestä. Tästä hyvä esimerkki on HSL:n kampanja, jossa kehotetaan puuttumaan rasismiin julkisissa liikennevälineissä (päätepysäkki syrjinnälle). Sama pätee naisten ja tyttöjen ahdisteluun ja epäasialliseen kohteluun. Ketään ei pidä kohdella huonosti. Siihen pitää puuttua, sitä ei pidä hyväksyä.

Turvallisuus koostuu monista erilaisista asioista. Esimerkiksi valaistut ja hiekoitetut tiet sekä kevyen liikenteen väylät luovat turvaa siinä missä läheinen turvaverkosto. Myös palveluiden saatavuus ja helppokäyttöisyys lisäävät arjen turvaa. Turvallisen elinympäristön rakentamisessa myös järjestöillä on tärkeä rooli Helsingin kumppaneina.

Minä olen ehdokas, jolle tasa-arvon ja yhdevertaisuuden edistäminen on koko poliittisen toiminnan  ydin – oikeastaan se on elämänarvo minulle. Se on aina ollut. Se on ollut sitä koulussa, yliopistossa, järjestöissä ja työelämässä. Se tulee olemaan sitä myös kuntapäättäjänä. Kun ja jos olet sitä mieltä, että minunlaistani kuntapäättäjää tarvitaan tekemään Helsingistäkin tasa-arvoisempi kaupunki – niin…

You know what to do. Vote.

Myös kepulainen voi ajatella Helsingin parasta

Usein minulta kysytään, miten voin kaupunkilaisena olla kepulainen. Ymmärrän hyvin kysymyksen. Keskusta on näyttänyt, ja näyttää osin edelleen, olevan maakuntien puolue. Vastakkainasettelu kaupugin ja maaseudun välillä sopii ehkä telkkariohjelman formaatiksi, mutta muuten se on aikansa elänyt.

Kaupungistuminen on globaali megatrendi, jota vastaan on turha taistella.

Se ei tarkoita, ettei voisi silti kannattaa ajatusta siitä, että hyvä elämä voi olla myös muualla kuin kehä kolmosen sisäpuolella. Tai sitä, että yhteiskunnan kannattaa panostaa hyvän elämän edellytyksiin koko maassa. Että on ihan fiksua, että Suomessa on muitakin elinvoimaisia keskuksia kuin Helsinki. (Välihuomautuksena: Helsinki ei edes kilpaile vetovoimasta Suomen muiden kaupunkien kanssa, vaan se kilpailee isommassa liigassa Itämeren isojen kaupunkien kanssa.) Että, maaseudulta tulee juttuja, joita me kaupunkilaisetkin arvostetaan: ruokaa, energiaa, järvimaisemia ja mökkitunnelmia. Kaupunkilaiset ja maalaiset mahtuvat hyvin samaan maahan ja samaan puolueeseen.

Minulle keskustalaisuus ei kuitenkaan ole tätä perinteistä aluepolitiikkaa. Se on paljon muuta. Keskusta on edistyspuolue. Juuri suurten muutosten aikana keskustalla on ollut ja on edelleen erityinen rooli Suomen uudistajana ja vakauttajana. Keskusta ei ole luokkapuolue. Se ei erottele ihmisiä tulojen tai ammattien mukaan. Keskustan arvot vastuullisuus ja vapaus, yhteisöllisyys ja välittäminen, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, sivistys, ylisukupolvisuus ja kohtuullisuus, kestävä luontosuhde ja paikallisuus vetoavat edelleen minuun.

Vaikka me olemme täällä pieni puolue, on Keskustan painoarvo Helsingissä on suurempi kuin vain kolme valtuustopaikkaa. Usein ei arvovalinnoissa ole kyse puoluepoliittisista periaatteista. Suuri osa kaupungin asioista päätetään neuvotellen ja sopimalla. Silloin on äänivaltaa tärkeämpää osaaminen ja ymmärtäminen. Määrä ei korvaa laatua. Monissa asioissa Helsinki on päättänyt Keskustan linjausten mukaisesti. Kun Keskusta on valtakunnallisesti merkittävä puolue ja nyt pääministeripuolue, Helsingin Keskustalla on ollut ja on mahdollisuus ajaa Helsingin etua valtiovallan tasolla. Merkittävä tämän ”edunvalvonnan” tulos viime vuonna oli ministeri Tiilikaisen esittämä valtion rahoitus Raidejokerille. 26 vuotta suunniteltu pikaraitiotie saatiin vihdoin liikkeelle.

Me emme Helsingin keskustassa ole pysäyttämässä ja estämässä urbanisoitumista. Me olemme täällä rakentamassa kestävää Helsinkiä. Me olemme täällä tarjoamassa ratkaisuja tuon tavoitteen saavuttamiseksi.

Kuten piirimme puheenjohtaja Ville-Veikko totesi Helsingin Sanomissa 15.2.2017:”Emme me voi alkaa kaupungin kasvua estämään ja pakottaa ihmisiä puutarhakaupunginosiin. Kyllä tänne asukkaita mahtuu. Väyrysen linja on vastoin Helsingin keskustan pitkäaikaista linjaa.”